Kun Rosa Ahonen kaartaa KOAn Keravan Postlarinkadun halleille ennen auringonnousua, on hymy huulilla jo ennen ensimmäistä kahvikupillista. Espoolaismimmi on ajanut kohta kolme vuotta KOAn riveissä, ja aamut käynnistyvät tuttuun tapaan klo 5.15 Mercedeksen ratissa. Reitti vie Viinikkalan Metrotukun kautta Itä-Helsingin kaduille, joissa Rosa pysähtyy milloin koulun ja päiväkodin keittiön väen, milloin ravintolan ja R-kioskin porukan riemuksi – aina jonkun arkea helpottamaan. Päivän mittaan kasvot ja nimet tulevat tutuiksi, ja siitä syntyy työn paras fiilis. Rosan perheessä moni työskentelee hoitoalalla, ja myös Rosa pitää yhteiskunnan rattaita pyörimässä omalla tärkeällä panoksellaan: pitämällä huolen siitä, että tavara kulkee täsmällisesti oikeisiin osoitteisiin. Ja parasta työpäivän vilinässä on, että kuljetusrumbaa tahdittaa kivat kohtaamiset ja jutustelut erilaisten ihmisten kanssa. KOAn kalustolle Rosa antaa täyden kympin. Mercedeksen Actros on aina vimpan päälle kunnossa ja muutenkin mitä mainioin työkaveri. Kun alla on priima auto ja ympärillä rento KOAn porukka, eivät työpäivät tunnu tahmeilta, vaikka herätys soi ennen kukonlaulua. Vapaa-ajalla Rosa tasapainottaa aikaisia aamuja ulkoilulla ja käsitöillä. Ompelu, neulominen ja virkkaus pitävät sormet kiireisinä, ja viime aikoina on tullut fiilisteltyä uutena juttuna myös autojen rassaamista. Ja miksipäs ei, kun veri vetää ratin ja konepellin äärelle muutenkin. Lentopallo oli rakas nuoruuden harrastus, ja lentiskentillä karttunut sorminäppäryys ja oiva pelisilmä näkyvät Rosan arjessa monin tavoin. Aurinkoinen hymy, rempseä asenne ja rauhallinen ote ratissa tekevät Rosasta juuri sen kuskin, jonka kanssa on ilo vaihtaa kuulumisia – ja niin varmasti käy myös huomisaamuna, kun Mersu kaartaa Itä-Helsingin suuntaan

Helsingin omapoika Eero Sandberg on just sellainen teiden ritari, jonka matkassa ei aika käy pitkäksi. Kolmannen polven stadilainen, hyväntuulisuuden perikuva, näkee edessään aina hyvän ja se tuo aurinkoa harmaaseenkin aamuun – vaikka duunit starttaavatkin joskus aamuneljän hämärässä. Eeron tie KOAlle alkoi viitisen vuotta sitten harjoittelijana ja apukuskina. Ahkeran asenteen ansiosta vastuuta on kertynyt tasaiseen tahtiin, ja nykyään Eero painaa täyttä höyryä ns. ”raskaassa sarjassa” ajaen nosturiautolla Starkin kuljetuksia, joita KOA hoitaa suvereenisti elintarvikekuljetusten ohella. Rekkanupin kingi Sandberg hoitaa keikkansa löysin rantein rattia turhaan puristamatta – itsenäisyys ja vastuu tekevät duunista varsin mielekästä. ”Tien päällä olo on omanlaista vapautta – mä nautin tästä hommasta niin täysillä,” Eero tokaisee ja hehkuttaa vuolaasti sekä kuljetusduuneja että KOAn rentoa, välittävää ilmapiiriä. Vapaa-ajalla Eero vetäisee välillä eeppisiä rumpusooloja, ja timanttisinta seuraa pitävät tyttöystävä sekä labradorinnoutaja Elmo. Eeron rempseä meno jatkuu myös TikTokissa, missä Käpylän maestro jakaa makupaloja työpäivistään ratin takana. Ota tili SamperinEero haltuun ja seuraa, miten mainio meno ja meininki rekkahommissa voikaan olla. Megashow!

Radio Suomi pauhaa ja rekan nupissa soi: ”Mä ajoin koko yön, niin kuin Kaltto&Ellonen…” Tässä pyyhältävät Heidi ja Jari, Lahes asuva vauhdikas aviopari, joka painaa hyväntuulisia kilometrejä eteenpäin KOAn yövuorossa ajellen. Samat työvuorot, mutta eri reitit ja rekat. Yö on ihmisen parasta aikaa ja sen kun saa viilettää öisillä teillä vimpan päälle olevalla kalustolla kiitäen, niin eipä voisi juuri parempaa pestiä olla, toteavat Heidi ja Jari yhdestä suusta. Heidin valokeilat valaisevat katuja pitkälti Espoon suunnalla, kun taas Jari suuntaa samasta starttipisteestä eli Sipoon logistiikkakeskuksesta tyypillisesti Inkoon huudeille. KOAssa vuoden 2019 marraskuusta lähtien ollut pariskunta viettää tänä vuonna ”juhlavuottaan ja kiertuettaan”. Kun molempien ammattikuskien upeat kuskityöurat ynnätään yhteen, tärähtää mittariin komeat 60 vuotta tien päällä: Heidillä on takana 20 ja Jarilla 40 vuotta. Suomen ennätysaineksia eittämättä sarjassa avioparin yhteenlasketut työvuodet kuskina. Huh! Kun on yhtä aikaa yöt töissä, on yhtä aikaa myös päivisin vapaalla. Ja sehän menee parilla leppoisasti esimerkiksi metsästyksen ja ammunnan parissa. Haulikkoradat ovat tulleet tutuiksi trapia ja skeetiä harrastaen. Samoilla radoilla savikiekkoja tähtäilee toisinaan myös olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummela.

Hola! Tällä mestarilla on mainio boogie. Saammeko esitellä, Bookey, Oscar Bookey. Mies, jonka äänestä voi kuulla hymyn ja silmistä nähdä aidon ilon. Tämän kolmikymppisen pienen tytön isän juuret ovat saaneet kasvaa ja versota ympärivuotisen auringon alla Teneriffan lämmössä. ”Bukyn” ensimmäiset 17 vuotta sujuivat siis Kanarian saarilla hyvästä ruoasta ja hippasen laadukkaammasta spanskifutiksesta nauttien. Tavallista hymykuoppaisemmallan olemuksella varustettu Real Madridin ja Manchester Unitedin fani päätti kuitenkin aikuisiän kynnyksellä, että mitäs jos sitä lähtisi takaisin maahan, jossa on synnytty. Ja niin Atlantin aallot vaihtuivat Pohjois-Karjalaan ja shortsit toppahousuihin opiskelujen viedessä miehen Outokumpuun. Que pasa! Tätä nykyä herrasmies asustelee perheensä kanssa Helsingissä ja nauttii suunnattomasti työstään KOAlla. Oscar on kolmisen vuotta päässyt tekemään juuri sitä, mikä tekee olon onnelliseksi: ajaminen ja ihmisten kohtaaminen. Kauppakassi-kuljetuksia ajava sekä esimiehiä sujuvasti tuuraileva Bookey saa ympärillensä aina hyvän boogien. Vamos!

Jäämies! KOAn aivan ehdottomasti viileimmästä päästä oleva Joonas on ehta Iceman. Kylmäkyytejä kuskaava supliikki kellokoskelainen on erittäin pidetty kuski niin talon sisällä kuin kuljetusreviirillään Hankoniemellä ja tie 51:n kauniissa maisemissa. Jo reilun kahden vuoden KOA-uran aikana Joonas on valloittanut leppoisalla olemuksellaan kyseisen alueen mainiot kauppiaat. Oli kello kuinka vähän tahansa, on yhdistelmäkuski Bergströmin kasvoilla hymy leveämpi kuin sillä kuuluisalla Hangon keksillä. KOAssa Joonas arvostaa vimpan päälle olevaa kalustoa sekä joustavaa ja avointa työilmapiiriä. Joka kerta on mukava lähteä hommiin ja tien päälle. Sipoossa varttunut Joonas on aina ollut moottorilla liikkuvien vekottimien perään. Projektiluonteiset autotuunailut ovatkin rakas juttu vapaa-ajan syövereissä sikäli mikäli perheen aurinkoiset lapset moisen sallivat. Ja kenties Joonas nähdään joskus jälleen enduroa tai motocrossia vääntämässä. Jos näet hyväntuulista yhdistelmäkuski Bergströmiä 51-tien huudeilla, eikun morjenstamaan vaan!

Liverpoolin tunnuslaulu, Gerry and The Pacemakersin “You’ll Never Walk Alone” soi komeasti kuorma-auton nupissa ja Kurt-Håkan ”Kurre” Nyholm painaa vastustamattomasti eteenpäin. Liverpoolin intohimoisena fanina Kurre tietää, että myös kuljettaminen on joukkuepeliä eikä kaveria jätetä. Kaikkien mestareiden taidokasta panosta tarvitaan, jotta maali syntyy ja homma toimii – päivästä, viikosta ja Kurren kohdalla jo vuosikymmenestä toiseen. Kurre on KOAlle nimittäin kuin mitä muuan legendaariset Kenny Dalglish, Kevin Keegan tai Steven Gerrard ovat olleet Liverpoolille – peruskalliota. Luottopelaajia, joiden kautta peli pyöri näyttävästi ja pokaaleja palkintokaappiin kuskaten. Lokakuussa 1990 KOAn pelivermeisiin sonnustaunut Kurre on nähnyt ratin takaa, kuinka paperiset ajokirjat ovat muuttuneet digitaalisiin. Pitkän työuran aikana pääkaupunkiseutua on tullut ajettua koko Anfield-stadionin leveydeltä, päädystä päätyyn. Nyt aamuvuorosta nauttivaa Kurrea voi moikata Helsingin keskustan kaduilla, joissa kuljettaminen vaatii malttia, taitoa ja vain kokemuksen tuomaa pelisilmää – sitä samaa, mitä Liverpoolin nykyjoukkuekin faneillensa illasta toiseen tarjoilee Mohamed Salahin ja Roberto Firminon johdolla.

On kuljetuspäälliköitä ja on Timo Sorsa. Todellinen kymppipaikan pelaaja. Pelintekijä, joka ei jäädy missään tilanteessa. Sorsa tunnetaan Kilon Osuus-Auton monipuolisena virtuoosina, joka tietää kesken yöunilta herätettyäänkin, mikä auto menee minnekin, kuka on puikoissa ja monelta kyyti on perillä. Täydellistä toimintaa. Timo on kiistaton kapteeni, joka pyörittää niin vastustajia salibandykentällä kuin KOAn kuljetusrumbaa. Kainuulaisella varmuudella ja elämänasenteella – eli ilman hötkyilyä, silmät ja korvat valppaina. Eipä siis ihme, että kuljetuspäällikön tittelin lisäksi Timo kantaa treenatuilla harteillaan myös muita vakansseja. Muutamina mainittakoon työnjohdon yhteyshenkilö, kuljettajien rekrytointi, kuskien palkanlaskenta, työsuojelupäällikkö, liikenteestä vastaavasta ja ties mitä. Ja jos asiakas pitää vakuuttaa, saa nelikymppinen Kajaanin kasvatti ja kolmen lapsen iskä pyynnön lähteä matkaan. Ja tästä riemusta KOA on saanut nauttia jo vuodesta 2005.

Voi Itä-Suomen metsälintupoloisia. Sillä on tunnettu tosiseikka, että itärajalla liihottelevat Lyrurus tetrix ja Tetrao urogallus -pesueet ovat äimän käkenä ja vetäytyvät parhaimpiin piiloihinsa aina silloin, kun haukankatseinen Mikko Hirvonen suuntaa mökkimaisemiinsa metsästämään – siinä leikissä näytetään teereille ja metsoille närhen munat! Ja lukijalle tiedoksi, että nöyrän joensuulaisen ratinkääntäjän hattuun on kertynyt metsästysreissuilta sulkia roppakaupalla. Myös tien päällä Mikko on kuin rokkikukko. Eikä tosiaankaan mikään eilisen teeren poikanen – Hirvonen on painanut yövuoroa KOAssa pirteästi kuin peipponen jo kesästä 1997. Tällä hetkellä arkiset ajoreitit kulkevat kaukana itärajan mökkiteistä, kun kyydissä kulkee tavaraa mm. Bulevardille, Hakunilaan ja Malmille. Itsenäisyys ja vastuu ovat KOAn kokenutta ja pitkäikäisempää kaartia edustavan Mikon mielestä työn parasta puolta. Myös leppoisa ja joustava ilmapiiri sekä kaikin puolin rento meininki tekevät työstä mukavaa. Ja lopuksi todettakoon, että nuorempien kuljettajien on hyvä ottaa Mikon siipien suojassa oppia siitä, mitä tarkoitetaan ahkeruudella ja kuinka mallikkaassa kunnossa auto pidetään. Selvä pyy!